Asiakastarinat, vaimonsa omaishoitaja, uudet harrastukset kotiin

Vaimonsa omaishoitaja Oiva, 77: ”Se on aina sellainen palkinto, kun toinen hymyilee”

Seinille on ripustettu useita ristipistotöitä, joissa kaikissa toistuvat pienet yksityiskohdat. Oiva Mäki-Mantila, 77 vuotta, kantaa tottuneesti pöytään kahvia ja itse leipomaansa pullaa. Hänen vaimonsa Laura, 82 vuotta, istuu pöydässä odottamassa. ”Laitoinkohan jo sokeria kahviin?” Laura kysyy mieheltään, ottaa siemauksen kupistaan ja irvistää, sokeri puuttuu.

Kolme vuotta sitten syksyllä Oiva huomasi vaimonsa muistissa muutoksia. Samat asiat kysyttiin monta kertaa uudestaan ja vanhat asiat nousivat etusijalle, uudet eivät tahtoneet muistua mieleen. Joulukuun viimeisenä päivänä Laura-vaimolla diagnosoitiin Alzheimerin tauti.

56 vuotta naimisissa olleen pariskunnan arki koki muutoksen Oivan ryhtyessä vaimonsa omaishoitajaksi. Oiva kuvailee heidän tilannettaan kuitenkin helpoksi, sillä Laura suoriutuu monesta asiasta omin avuin ja pärjää muutaman tunnin yksin kotona, jolloin Oiva pääsee käymään ulkona.

”Kylälle lähtiessä minulla on aina mukana tällainen omaishoitajakortti. Jos minulle sattuu jotakin, niin tietävät, että olen toisesta ihmisestä vastuussa.”

Kylällä käymiset kirjataan huolellisesti keittiön pöydälle olevaan vihkoon, jotta Laura tietää missä Oiva menee ja milloin hän tulee takaisin. Ahkerasti pyöräilevälle ja talvisin hiihtävälle Oivalle nämä hetket ovat erityisen tärkeitä oman jaksamisen kannalta.

”Vapaapäiviä en ole pitänyt, mutta olen laskenut, että kun pystyn näin päivittäin olemaan muutaman tunnin poissa niin ehkä se sitten korvaa jonkin verran sitä.”

”Kukaan ei ole kysynyt kuinka jaksat”

Oiva kokee, että omaishoitajana omasta hyvinvoinnista ja kunnossa pysymisestä huolehtiminen on täysin omavaraista. Ystäväpiirin pienennyttyä vaimon diagnoosin jälkeen on juttuseurasta ollut puutetta, vaikka lenkkisaunan lämmössä tulee tutussa seurassa puhuttua välillä mieltä painavista asioista.

”Joskus kaipaisi tukea jostakin muualtakin, kuin viralliselta taholta. Kukaan ei vielä ole kysynyt kuinka jaksat.”

Tutustu kotiin välitettäviin harrastuksiin

Välillä omaishoitajuus vaatii pitkähermoisuutta, mutta ripauksella huumoria pääsee pitkälle. Oivan ja Lauran arjessa naurua riittääkin pariskunnan vitsaillessa toisilleen.

”Kun näkee, että toinen hymyilee, niin se on aina sellainen palkinto”, Oiva kertoo virnistäen.

”En minä tulevaisuutta pelkää. Se otetaan vastaan mitä tulee ja sitten täytyy toimia sen mukaan. Ei tässä muuten pärjää.”

Teknologialla tukea omaishoitajien arkeen

Syyskuussa 2017 Tampereen ammattikorkeakoulu aloitti hankkeen, jossa omaishoitajille ja -hoidettaville tarjottiin monipuolisesti erilaisia digitaalisia palveluja arjen tueksi. Oiva ja Laura Mäki-Mantila ovat yksi 20:stä pilottiin valituista omaishoitopariskunnista. Viimeisen puolen vuoden aikana he ovat osallistuneet mm. tuolijumppaan ja lihaskuntojumppaan kuvapuhelun välityksellä.

”Tämä on kyllä tullut tarpeeseen, ei tässä muuten tulisi venyteltyä. Jumppaan osallistuminen tekee Laurallekin hyvää, pysyvät lihakset kunnossa”, kertoo Oiva asetellessaan kahta tuolia vieretysten olohuoneeseen. Tuolijumpasta on nopeasti tullut osa heidän arkeaan, eikä tabletin välityksellä jumppaan osallistuminenkaan tuota Oivan mukaan vaikeuksia:

”Mielestäni se on ihan samanlaista kuin olisi joku ihminen tuossa ohjaamassa. Livenä se kuitenkin tulee. Lisää tällaisia vaan!”

Molemmat osallistuvat tuolijumppaan mielellään.

t

Tilaa uutiskirjeemme

Saat blogikirjoitukset sähköpostiisi kuukausittain!

Facebook
TWITTER
LinkedIn